Euribor, lyhenne sanoista Euro Interbank Offered Rate, on Euroopan talousalueen keskeinen viitekorko, joka määrittää pankkien väliset korkotasot. Tämä taloudellinen mittari on merkittävä roolissaan lainojen hinnoittelussa ja rahoitusmarkkinoiden vakaudessa.
Euriborin laskentaperusteet perustuvat joukkoon Euroopan suurimpia pankkeja, jotka ilmoittavat päivittäin niiden keskinäiset lainanantokorot. Nämä tiedot koostetaan, ja niistä lasketaan keskiarvo, joka toimii perustana Euriborin päivittäisille julkaisuille. Euriborin eri maturiteettitasot, kuten 1 viikko, 1 kuukausi, 3 kuukautta, 6 kuukautta ja 12 kuukautta, mahdollistavat monipuolisen käytön eri taloudellisissa yhteyksissä.
Viitekoron tärkein tehtävä on heijastaa euroalueen pankkien välisiä lainanottokustannuksia. Euriborin ollessa alhainen, lainanottajat voivat hyötyä matalammista koroista, mikä edistää talouskasvua ja investointeja. Toisaalta korkeampi Euribor voi vaikuttaa kuluttajien ja yritysten rahoituskustannuksiin negatiivisesti.
Euriborin lisäksi sillä on suuri rooli finanssialan riskienhallinnassa. Monet rahoitusinstrumentit, kuten korkosuojaukset ja johdannaiset, perustuvat Euriborin kehitykseen. Tämä tekee siitä keskeisen tekijän pankkien ja sijoittajien päätöksenteossa.
Eurooppalaiset pankit ja rahoituslaitokset seuraavat tiiviisti Euriborin liikkeitä, ja sen kehitys on merkittävä indikaattori talouden terveydestä. Euriborin muutokset heijastavat euroalueen rahoitusmarkkinoiden tilaa ja voivat vaikuttaa laajasti yritysten ja yksityishenkilöiden taloudelliseen päätöksentekoon.
Kaiken kaikkiaan Euribor toimii tärkeänä kompassina Euroopan rahoitusmaailmassa, ohjaten korkotasojen kehitystä ja vaikuttaen monipuolisesti eri sidosryhmiin talousalueella.